1.1 Helsinki toimintaympäristönä

Helsinki on Suomen tärkein työpaikka-alue ja palvelukeskittymä. Helsingin elinkeinorakennetta hallitsevat palvelualat, joiden kokonaisosuus työpaikoista on noin 90 prosenttia. Neljä merkittävintä toimialaa ovat terveys- ja sosiaalipalvelut, ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta, tukku- ja vähittäiskauppa sekä informaatio ja viestintä.

Helsingin yritystoiminnan erikoistumisessa korostuu keskushakuiset toimialat. Nämä ovat aloja, jotka ovat riippuvaisia suurista asiakasvirroista sekä henkilökohtaisesta kommunikaatiosta. Helsingin erikoistumisprofiilissa korostuvat pitkälle erikoistuneet palvelualat, jotka useasti liittyvät informaatiosektoriin. Elinkeinoelämän kehityksen ja tehokkuuden kannalta merkittävän rahoitustoiminnan samoin laki- ja laskentatoimen sekä liikkeenjohdon konsultoinnin ja tukitoimintoja tarjoavien alojen työpaikat ovat myös voimakkaasti keskittyneet Helsinkiin. Helsinki on erittäin vahva virkistys-, kulttuuri- ja urheilutoiminnan keskittymä ja maan logistinen keskus. Tämän lisäksi Helsinki toimii päätöksenteon keskuksena, mitä ilmentää julkisen hallinnon ja järjestötoiminnan keskittyminen alueelle.

Vilkkaana jatkunut muuttoliike on kasvattanut Helsingin väestöä ja sen ansiosta myös työllisten määrä on pysynyt samansuuruisena. Työnhakijoiden määrä on kasvanut ja epävakaan talouskehityksen vuoksi työttömien määrä kasvaa edelleen ja työttömyys pitkittyy yhä useammalla. Työnhakijoista ulkomaan kansalaisia oli n. 20 %. Alle 25-vuotiaiden työttömyys on suhteessa harvinaisempaa kuin yli 50-vuotiaiden.

Helsingissä on runsaasti sekä toisen asteen että korkea-asteen opiskelupaikkoja. Helsinki saa muuttovoittonsa lähes yksinomaan 16–28-vuotiaista nuorista ja nuorista aikuisista. Helsingin väestön ikärakenteessa korostuu nuorten aikuisten osuus ja suurimman ikäluokan muodostavat Helsinkiin töihin ja opiskelemaan tulleet nuoret aikuiset.

Helsingissä on iso joukko nuoria ja nuoria aikuisia, jotka ovat ilman toisen asteen tutkintoa. Vaikka ammatillisen koulutuksen suosio on kasvanut ja keskeyttäminen vähentynyt, on toiseen asteen koulutukseen osallistumisen asteessa suuria alueellisia eroja Helsingin sisällä. Helsingissä on muuta maata enemmän korkeakoulutettua väestöä, mutta toisaalta yhä suurempi osa jää ilman toisen asteen tutkintoa.

Helsingin erityispiirteenä muuhun maahan verrattuna on koko ajan kasvava maahanmuuttajataustaisen väestön määrä. Helsinkiin ulkomailta muuttaneista suuri osa on nuoria ja maahan muuttaneista 15 – 19-vuotiaista nuorista enin osa on asunut Suomessa alle viisi vuotta. Maahanmuuttajataustaisilla nuorilla on hyvin erilaiset valmiudet elämään, minkä vuoksi heidän koulutus-, ohjaus- ja muiden palveluiden tarpeensa ovat vaihtelevia ja yksilöllisiä.

Kaikista helsinkiläisistä 13–29 -vuotiaista nuorista 14 % (noin 21 000) puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia. Vuoteen 2030 mennessä muunkielisten nuorten määrän ennustetaan kasvavan Helsingissä 53 % ja olevan noin 32 000. Muunkielisten nuorten jatkaminen suoraan 9. luokalta toisen asteen koulutukseen (tutkintotavoitteinen, valmistava koulutus, lisäopetus) on heikompaa kuin kotimaankielisten nuorten. Kun tarkastellaan ainoastaan tutkintotavoitteiseen koulutukseen pääsyä, muunkielisten osuus on huomattavasti alempi (70 % ja 87 %). Lähes 50 % 13—29-vuotiaista muunkielisistä helsinkiläisistä nuorista on asunut Suomessa alle 6 vuotta, mikä tarkoittaa, että osa heistä on tullut maahan perusopetuksen yläluokilla.