Virpi Suutarin haastattelu

Virpi Suutarin haastattelu

Teksti ja kuvat: Essi Pappila & Mira Halkola

MediastadigoesTFF -kuvausryhmä haastatteli yli 20 vuotta dokumenttielokuvia ohjannutta Virpi Suutaria. Tunnelma haastattelupaikalla oli rento ja viihtyisä. Virpi kertoi uusimmasta dokumentistaan Yrittäjä. Virpin sanojen mukaan dokumentti on humanistinen, karnevalismin sävytteinen elokuva yrittäjäporukasta.

Virpi kertoo kuinka dokumenttielokuvaohjaajan työn suurimpiin iloihin ja etuuksiin kuuluu mahdollisuus olla mukana toisten ihmisten elämässä ja arjessa. Hänestä on tärkeää haluta aidosti tutustua päähenkilöihin ja pyrkiä rehellisesti rakentamaan luottamusta näihin. Tärkeää on myös pitää ohjaajan ja päähenkilöiden suhde lämpimänä. Virpi itse tapaa päähenkilöitä ja jos ei ehditä nähdä, niin vähintään soitellaan missä mennään ja mikä on tunnelma, jotta käsikirjoitus hahmottuu. Näin on helppo nähdä mihin suuntaan elokuva on menossa ja mikä siinä on oleellista. Parasta Yrittäjä-dokumentissa Virpin mielestä olivat karismaattiset päähenkilöt. Oli esimerkiksi hienoa nähdä, miten nyhtökaurafirma menestyi. Tivolia pyörittävällä perheellä oli vaikeuksia, mutta kaikkea leimasi yrittäjän hullu optimistisuus. Virpin mielestä on hienoa käsitellä optimistisuuden ja unelmien kautta asioita: ”Kaikki me tarvitsemme optimistisuutta, jotta jaksamme eteenpäin.”

Virpi haluaakin välittää elokuvallaan juuri optimistisuuden tunnelmaa. Jotta emme näkisi itseämme uhreina ja yrittäisimme nähdä maailman optimistisemmin. ”Vaikka perheillä oli paljon ongelmia, optimistinen perusvire pysyi ja opin sen heiltä.”, Virpi kertoo.

Vaikeinta Virpille oli tivolia pyörittävän perheen tragediat elämässään. Oli haastavaa saada tämä hienotunteisesti käsiteltyä elokuvassa tuhoamatta elokuvaa ja niin, että nämä ihmiset voivat elää kyseisen elokuvan kanssa. Nyhtökauraporukan kanssa vaikeinta oli vauhti. Vain vuodessa firma lähti sellaiseen nousuun, jollainen yrityksille normaalisti tapahtuu kolmessa vuodessa. ”Oli hankala pysyä porukan perässä”, Virpi kertoo. Virpin mielestä tärkeintä elokuvan teossa oli se, että pääsi maaliin ja sai sen valmiiksi. Virpi muistelee, että elokuvanteon keskivaiheella häneltä itseltäänkin meinasi välillä usko loppua. Virpi toteaa, että dokumenttielokuvan tekeminen on sinnikkyyslaji: ”On useita hetkiä, kun voisi lyödä hanskat tiskiin. Aina tulee ristiriitoja ja ongelmia.”

Virpi on käynyt jo usean kymmenen vuoden ajan Tampereen elokuvajuhlilla ja kertoo kuinka elokuvajuhlat aina aiheuttavat lämpimän läikähdyksen sydämessä. Virpi opiskeli Tampereen yliopistossa tiedotusoppia, eikä alkuun tiennyt, että hänestä tulee dokumenttielokuvien ohjaaja. Hän itse alkoi kiinnostua elokuvan teosta juurikin elokuvajuhlilla, kun opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa valokuvausta. Hän ymmärsi, että elokuvia voi tehdä millä tavalla vaan. Virpi pitää Tampereen elokuvajuhlia tärkeänä tapahtumana: ”Siellä elokuvantekijöiden yhteisö tapaa kollegoita, joita muuten ei niin paljon näe. Kollegoiden kanssa on paljon yhteistä keskusteltavaa ja jaettavaa. Elokuvafestivaaleja tarvitaan, koska on selvää, että kaupallinen elokuvaohjelmisto on kapeaa ja jäisi näkemättä paljon mielettömiä teoksia.” Virpi näkee tehtävänsä kansantieteilijänä, joka kerää aineistoa ja etsii erilaisia ihmisiä ja kohtaloita. ”Visuaalista historian kirjoittamista. Olen ottanut sen haasteena, että miten kertoa tavallisista asioista kiinnostavasti.”, Virpi sanoo.

Tunnelma haastattelun jälkeen oli mukava. Oli mielenkiintoista olla kuuntelemassa Virpiä. Kuvausryhmä jäi vielä keskustelemaan haastattelun jälkeen Virpin kanssa.